Aamu on valjennut niin valoisana uudesta, puhtaan valkeasta lumesta ja ulkona on tuuleton, äänetön ilma. On sunnuntaiaamu <3
Viikko oli täynnä harmia ja jännitystä Jannan toipumiseen liittyvistä käänteistä, mutta nyt tyttö on palannut Tampereelle ja jatkaa siellä parantumistaan.
Täytyy kyllä todeta, että kaikki sairaudet olisi helpompi potea mahdollisimman pienenä. Aikuisena toipuminen pitkittyy ja komplikaatioiden määrä moninkertaistuu. Niin kävi nytkin :(
Mutta tänään on aikaa taas kääntää huomio omaan jaksamiseen ja aloitankin päivän tekemällä meille kunnon aamiaisen!
Tarjoilun vien vielä epätavallisuuden seuraavalle tasolle ja istahdan nautintohetkeksi olohuoneeseen katselemaan samalla Avara luonto -ohjelmaa. Luxsusta, sanon minä. Sitä kotiluxusta :)
Mitäpä muuta kuin puuroa, astetta koristellumpi voikkari, mehukeitto ja kahvi :)
Eilen sain vieraakseni hyvän ystävän, jonka näkemisestä on vierähtänyt jo muutama vuosi. Elämän tilanteet vaihtelee ja päivät soljuvat sulavasti niin, että vuosi, jos toinenkin vierähtää vähän kuin huomaamatta.
Onneksi aika ei ollut vaikuttanut meidän henkiseen yhteyteen ja juttelu oli yhtä vilkasta kuin ennenkin :) Niin paljon tapahtunutta, niin paljon kerrottavaa, niin paljon kuultavaa... <3
Jotain ihanaa tuotavaakin oli hänen kainalossaan. Intohimoiset saunojat saivat tarpeeseensa muistoja kesästä. Kuivattuna, niputettuina!
Niinpä lauantaisaunan kruunasi ihana koivuvastan haudeveden tuoksu <3 Siinä vaan on jotain sitä perinnettä, jonka muistijälki juontaa kaukaa lapsuudesta ja vie jopa sinne takaisin...tai niin meille kävi kyllä nyt, kun kesävastastakin on jo tovi aikaa...Rentouttava illanpäätösistujainen kerrassaan!
Näin se on alkanut Kalevalanpäivä tänä vuonna. Otsikkoon viitaten kaikenlaista tekisi mieli, mutta aivoni ajattelun pidän pienellä liekillä vielä tänään.
Huomenna koko kehon kapasiteetit on taas oltava prosentilla 100!
Leppoisaa sunnuntaita kaikille <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti